Siirry sisältöön

Tarinat

Kellari kuin taideteos!

Mietin pitkään, miten tekemääni taidetta kuvailisin. Kun putkesta tulee puu ja kattoon tehdään kalliota, päätin, että kyse on fantasiataiteesta!

Paikka, johon puun tein, on fantastinen! Ja itse puu on kuin sadusta tai elokuvan lavasteista.

Paikka on kellari, jonka lattiana on suurimmaksi osaksi luonnon kalliota. Kallion korkeimmalla kohdalla ja katon välissä on putki. Putken ympärille aloin valmistamaan kelottunutta puuta.

Miksi tähän tilaan haluttiin puu?

Kellarista tulee tila, johon tultaessa tuntee olevansa luonnon äärellä. Tunnelma on kuin toisella aikakaudella. Viikinkien ajassa!

Astuessani ensimmäistä kertaa tänne, sain hyvin selkeän mielikuvan kelottuneesta puusta. Mutta puu kuitenkin huokuisi elämää  koukeroiden, kolojen ja ihmeellisten muotojen ansiosta.

Viikinkikellari, jossa on lattiana kalliota, seinänä tuppeen sahattua lautaa, ja valoina tulee tuikkimaan taivaan tähtösiä, tarvitsee tietysti puun. Ja mikä parasta, se peittäisi metalliputken, joka törrötti keskellä kalliota kuin huokaisten; ”tehkää minusta jo puu…” Kellari olisi pian kuin taideteos!

Kuinka puu valmistui?

Ensin oli kanaverkko, joka ympäröi koko metalliputkea. Tein suurimmat muodot ja oksat myös verkon avulla.

Sitten juuret syntyivät paperimassasta. Siitä ylöspäin verhoilin jo hieman muotoja saaneen puun ympärille tekstiilejä, jotka valelin askartelusementillä.  Työstin yksityiskohtia ja tuskin maltoin odottaa, että pääsisin jo maalaamaan puuta ja sen koukeroita salaisine koloineen.

Paperimassaan käytin ekovillaa sekä kananmunakennoja.

Ennen maalaamista hioin puun huolellisesti hiekkapaperilla. Maalaamiseen käytin akryylivärejä.

 

 

Valmis puu on salaperäinen ja taianomainen!
Neulahuovuttamani käpytikka pääsi nakertamaan keloa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kattona kalliota

Katossa, puun vieressä oli putkia. Ne piti tietysti myös saada piiloon teemaa kunnioittaen kauniilla tavalla.

Muotoilin putkien ympärille kanaverkosta katon.

Siitä tulisi kallio, kuten vastapäätä oleva lattiakin on.

Kanaverkon ympärille rupesin työstämään muotoilubetonia.

Painovoiman takia se oli kuitenkin turhan työlästä ja hidasta, joten suurin osa kanaverkosta verhoutui lopulta tekstiileihin, joita kiristelin verkkoon ompelemalla ja kuumaliimaakin apuna käyttäen.

Sivelin kankaisiin löysempää muotoilubetonia. Kun se oli kuivunut, pääsin viimeistelemään ja tekemään muotoja toisesta kerroksesta paksumpaa muotoilubetonia.

Halusin maalata kattokallion samoin vivahtein, mitä lattialla oleva oikea kalliokin on; kaunista graniittia eri sävyineen. Käytin taas akryylivärejä.

Työn viimeistelin lisäämällä joihinkin kallion koloihin kiharaa huovutusvillaa ja neulahuovuttamani tikkakin pääsi nauttimaan Viikinkikellarin tunnelmasta.

Kelo ja kalliokatto yhdistyvät sammaleiden peittämillä koloilla.

 

 

Kattona kallio. Maalasin sen oikeaa lattiana olevaa kalliota muistuttavilla vivahteilla.

Voin vain kuvitella, kuinka kaunis Viikinkikellari onkaan, kun lattiana komistava oikea kallio on pesty ja sen värit pääsevät oikeuksiinsa, tähdet tuikkivat taivaalla ja kaikki on kauniisti viimeisteltyä! Olen valtavan iloinen, että sain tilaisuuden tehdä jotain näin hämmästyttävää ja erilaista!

Vastaan mielelläni heränneisiin kysymyksiin ja tiedusteluihin fantasiataiteen tiimoilta!

Ota yhteyttä tästä ja vastaan mahdollisimman pian.

Muita tekemiäni töitä pääset katsomaan siirtymällä taikametsään.

ps. sain luvan, että voin mennä ottamaan lisää valokuvia Viikinkikellarista, kun se on valmis.

Päivitän kuvat sitten tänne! Ja luulenpa, että jokin neulahuovutettu hahmo, haltija tai menninkäinen kenties, pääsee vielä asustelemaan sammaleiden pehmustamaan puun koloon.